Katsotaan kommunistisen ohjelmajulistuksen lukua kaksi. Luvussa lukee näin: "Suuri, porrastetusti tulojen kanssa kasvava tulovero." Siis mitä ihmettä. Marxin kirjan toimet käytössä vapaina markkinatalouksina itseään pitävissä maissa? Mitä sitten saamme näillä rahoilla. Emme oikeastaan mitään, koska suuren osan julkisen sektorin tavallisille ihmisille näkyvistä palveluista tuottaa kunta. Merkittävä osa menee valheellisen pankkijärjestelmän korkojen maksuun, maatalous- sekä yritystukiaisiin, politiikkojen siltarumpuihin sekä virkamiesten palkkoihin.
Miksi valtion täytyy käyttää voimaansa ihmisten alistamiseen. Demarithan voisi perustaa erityisen SAK-osuuskunnan, johon liittyminen olisi vapaaehtoista ja pitäisi huolen, että vastikkeettoman rahan jakaminen jatkuisi tulevaisuudessakin. Suomessa on tällä hetkellä 500 000 työtöntä. Tämä on siis se luku, jossa huomioidaan "työvoimakoulutuksessa" olevat ihmiset, sekä muut tilastoista piilotetut. Mistä tällainen massatyöttömyys voi johtua "työvoimapulaa" sairastavassa maassa?
Vastaus tuohon on yksinkertainen: Yleissitovat työehtosopimukset. Jokainen sydämellään ajatteleva "hyvä" ihminen voisi välillä miettiä, mihin hänen kannattamansa toiminta johtaa. Kyseessä ei ole työväestön olojen parantaminen, vaan ihmisten sulkeminen työmarkkinoiden ulkopuolelle, joiden tuottavuus ei vastaa TES:in minimiehtoja. AY-liike on kartelli, joka on saanut ujutettua lobbauksensa lainsäädäntöön asti. Huvittavinta on, että yrityksissä joissa tuetaan vapaata sopimista palkat ovat suuremmat.
Sosialistit eivät vieläkään suostu uskomaan markkinamekanismin toimintaa, vaan tuputtavat edelleen monta kertaa tieteellisesti kumottua marxilaista lisäarvoteoriaa. Ovatko he vain niin saatanan tyhmiä, vai ideologiansa sokaisemia? Kun yhteiskunta maksaa suurta työttömyystukea, se tuottaa työttömiä. Kun yhteiskunta sortoverottaa työtä, se tekee työnteon kannattamattomaksi. Kun yhteiskunta tukee yksinhuoltajaperheitä ydinperheiden sijaan, se tuottaa yksinhuoltajaperheitä ja niin edelleen.
Nykyään on tullut muotiin erinäiset onnellisuustutkimukset, esimerkiksi sortoverotusta perustellaan ihmisten suuremmalla onnellisuudella. Kyseiset "tupakoivat humanistit" (kiitos Ilkka Kokkariselle tästä termistä) eivät tajua, mihin sontaan itseään ajavat. Esimerkiksi poliittisesti epäkorrekti Totuus on se, että homogeenisessa ympäristössä asuvat ihmiset ovat onnellisempia. Tätä epämukavaa Totuutta tuskin kyseiset hihhulit haluavat myöntää, vaikka monokulttuurissa elävät oikeasti olisivatkin onnellisempia.
Kysynkin näiltä onnellisuustutkijoilta, onko ihmiset onnellisempia työttöminä sekä toimettomina, vai työllistyneenä aktiivista elämää viettävinä. Puhumattakaan siitä lisääntyneestä taakasta, jonka työelämässä olevat ihmiset joutuvat harteillaan kantamaan. Toisaalta demareilla saattaa olla piilotettuja tavoitteita, esimerkiksi kun luodaan työtön alaluokka jolle jaetaan vastikkeetonta rahaa - pidetään huoli, että kyseinen ihmisryhmä äänestää sortajansa tulevaisuudessakin eduskuntaan.
Samoin saadaan työväestöstä paljon demareja äänestäviä tuhoamalla heidän ostovoimansa tuloverotuksella. Naapurin uusi hieno auto ei olekaan iloitsemisen kohde, vaan katkeruuden kohde. Sekä tietysti pidetään palkkataso alhaisena verottamalla raskaasti yritysten käyttöpääomaa, josta myös palkat maksetaan. Suomessa julkiset menot ovat noin 70 prosenttia suhteessa verotettaviin tuloihin. Kuka tahansa ymmärtää, että 30 prosentilla ei pystytä ylläpitämään riittävää kulutuskysyntää yhä palvelukeskeisemmässä taloudessa.
Tiesitkö esimerkiksi, että jokainen euro jonka saat työnantajalta, maksaa työnantajalle 1,7 euroa demareista koostuvan virkamiesrälssin elättämiseksi. Virkamies ei tuota mitään, virkamies on ainoastaan osa koneistoa vaikeuttamassa ihmisten välistä taloudellista kanssakäyntiä. Suomessa pienyrittäjän tulisi osata 100 000 lakipykälää, kyetäkseen toimimaan lain edellyttämällä tavalla. Tämä massiivinen sääntelykoneisto ei tuota onnellisuutta, ainoastaan tekee elämän helvetilliseksi kaikille.
Ihminen ei kykene enää edes olemaan ylpeä päivästä toiseen selviytymisestä, vaan henkilökohtainen kunnia ryöstetään ylhäältä ojennettavilla vastikkeettomilla almuilla. Työvoimatoimistoissa työttömän pyrkimys itsenäiseen elämään kuitataan epätoivoisena yrityksenä, jota ei kannata edes lähteä tavoittelemaan. Opiskelupaikkaa kyseenalaistetaan, kun et kuitenkaan työllistyisi. Työpaikkaa pidetään tekohengityksenä. Jos ihmiset aktivoituisivat, ei olisi enää osallistujia demarien kavereiden "työllisyyskoulutuskursseille."
"Perustavalaatuinen luokkajako jokaisessa yhteiskunnassa ei ole rikkaiden ja köyhien välillä, tai kaupunkilaisten ja maalaisten välillä, vaan veronmaksajien ja veronkuluttajien välillä." --David Boaz.