Helsingin kantakaupungissa hieman yli 100 m2 perheasunto maksaa tällä hetkellä noin 500 000 euroa. Bostonin Back Bay -arvoalueelta saa 600 000 dollarilla, eli 443 000 eurolla itselleen vastaavan perheasunnon. Kyseessä on eräät Yhdysvaltojen kalleimmista neliöistä. Vertaillaampa kaupunkeja keskenään. Helsingin seudun laskettu väkimäärä on noin 1,2 miljoonaa asukasta. Bostonin seudun laskettu väkimäärä on noin 4,4 miljoonaa asukasta. Sekä Helsinki, että Boston sijaitsevat rannikolla, mikä nostaa ympäröivien maa-alueiden hintaa.
Tyypillisen Helsingin seudulla asuvan palkansaajan tulot ovat noin 30 000 euroa vuosi. Tyypillisen Bostonin seudulla työskentelevän palkansaajan tulot ovat noin 50 000 dollaria vuosi, eli noin 37 000 euroa. Kokonaisveroasteesta, sekä hintatasosta voisi tietysti vääntää kättä loputtomiin, koska niiden laskeminen on vaikeaa poikkeavista laskentatavoista johtuen. Nyrkkisääntönä voimme kuitenkin todeta, että ne ovat keskimäärin Bostonin seudulla Helsingin seutua merkittävästi alemmat. Miksi sitten Helsingin seudulla on kalliimpaa asua?
Jos olet koskaan matkustanut autolla Helsingin ulosmenoväyliltä keskustasta poispäin ajaen, olet varmasti huomannut, että viimeistään heti Kehä III:n jälkeen on kuin maaseudulla ajaisi. Kehä III kulkee noin 14 km säteellä Helsingin ydinkeskustasta, läntisintä Espoonlahden haaraa huomioimatta. Jos hintataso on pääkaupunkiseudulla kestämätön, niin miksi kasvupaine ei ohjaudu voimakkaasti Kehä III:n ulkopuolelle, missä ympäristö on kuin haja-asutusalueella? Kiittäkää sosialisteja, jotka ovat pesiytyneet suomalaiseen poliittiseen värisuoraan.
Suomessa on kolme valtapuoluetta, jotka kaikki haluavat varastaa kovalla työllä ansaitsemat rahasi. Demarit varastavat rahasi julkisen sektorin paisuttamiseen demarien kaverien suojatyöpaikoilla. Keput varastavat rahasi maatalouden tukemiseen, joka on energiatehokkuudeltaan ilmastomme takia niin surkeaa, että ruoan rahtaaminen Australiastakin on halvempaa. Kokkarit varastavat rahasi, jotka antavat yritystukiaisina hyväveliverkostolleen. Suomesta siis puuttuu keskiluokkaa voimakkaasti puolustava populistipuolue.
Kirjoitustaustastani tietävä lukija voi yllättyä, koska haukuin edellisessä kappaleessa kaikkia suomalaisia valtapuolueita. Uusi sinilevähallitus on kuitenkin osoittanut monelta osin munattomuutensa. Veroja ei juuri alenneta, ministereitä tuli lisää, joka tarkoittaa enemmän byrokratiaa. Viherhörhöt ovat runnomassa läpi aiemmassa kirjoituksessa ennustamani orwellilaisen autoilijoiden kyttäysjärjestelmän. Vapaavuori, mitä pidin toiminnan miehenä on lähinnä lässyttänyt "jotain tarttis tehdä" -mentaliteetilla, vaikka kuntien kaavoitusmafia pitäisi pikimmiten purkaa.
Kuntien kaavoitusmonopoli on eräs sairaimmista sopimusvapautta, sekä yksityistä omistamisoikeutta rikkovia kappaleita Suomessa. Miten jollakin helvetin demari-, kepu- tai kokkaribyrokraatilla on oikeus päättää, että talon saa rakentaa vähintään 50 metrin päähän rannasta. Tai vaikkapa, että tontille saa rakentaa maksimissaan x määrän asuinneliöitä. Asukkaiden välisten ristiriitojen ratkaisemisessa vapaa markkinatalous tarjoaa useita sopimusvapautta kunnioittavia instrumentteja, kuten vaikkapa rasitesopimukset tai asukasyhdistykset.
Kunnat myös hyödyntävät röyhkeästi kaavoitusmonopoliaan, ostamalla kaavoittamatonta maata naurettavaan neliöhintaan maanomistajilta, jonka jälkeen byrokraatti piirtää paperiin ääriviivat tonteista ja laittaa maan myyntiin moninkertaiseen hintaan. Maanomistajat ovat huomanneet miten paljon kunnat heitä oikeasti kusettavat, eivätkä ole halukkaita myymään maitaan pilkkahinnalla kunnille. Tämä johtaa suunnitelmatalouksista tuttuun arbitraasiin, joka tappaa tonttimaan tarjonnan. Nyt byrokraatit ovat sitten pakkolunastamassa niitä maita.
Tieverkon investoinnit voidaan unohtaa, vaikka Helsingin säteittäiset väylät ovat joka päivä yhä tukkeutuneempia. Ratkaisuksi tarjotaan joukkoliikennettä, joka rajoittuneisuutensa takia ohjaa kasvupainetta linjojen välittömään läheisyyteen. Atlanta laajenee jatkuvasti ulospäin jokaiseen suuntaan ja teiden välityskykyä lisätään tarpeen mukaisesti. Tämä on mahdollistanut lyhyet matka-ajat, sekä alle 200 000 dollarin omakotitalot (alle 150 000 euroa) 5 miljoonan asukkaan seudulla. Rakennuttajat kaavoittavat, eli markkinat vastaavat ripeästi kysyntään.
Matti Inha sekä monet muut ihmettelevät, miksi asuntojen hinnat nousevat, vaikka korkotaso on nousussa ja tarjonta on kasvanut. Emme silloin näe mitään maagista ikinousua, vaan meidän valuuttamme arvon laskua suhteessa rakennusmateriaaleihin sekä työpanokseen. Euroopan keskuspankki on nopeuttanut jatkuvasti painokoneensa vauhtia ja tällä hetkellä euroalueen rahavaranto kasvaa 10,8 prosentin vuositahtia. Show jatkuu niin kauan, kuin markkinoille pumpataan likviditeettiä näiden keskiluokkaa inflaatiolla tuhoavien kusipäiden johdosta.
"Täydellisin poliittinen yhteisö on se, missä keskiluokka on vallassa, sekä on suurempi kuin muut luokat yhteensä." --Aristoteles.